Rocky Road to Dublin WRW XIII

Retki on saatu päätökseen ja Wild Rover palannut kotiin. Pyöräilyä Atlantin suolaveden pärskeessä, vuoristojen katveessa tuli yhteensä 800 km.
Tässä viimeisessä postauksessa biisinä on Rocky Road to Dublin. Osuvasti kotiinpaluusta kertova Irlantilainen kansanlaulu.
Viimeisenä päivänä vierailin Dublinin linnassa, söin herkullisen vegeaterian ja palautin pyörän.Kartasta kun katsoin niin pyöränpalautus firmaan näytti olevan viiden kilometrin matka. Mutta minun suunnistustaidoilla siitä tuli 10 km. Vanha hyvä neuvo kysyvä ei tieltä eksy auttoi minut perille.

Matkan varrella tuli yövyttyä hostelleissa, bed and breakfast paikoissa sekä hotelleissa. Halvimman hostel majoituksen sai aamiaisella 15 eurolla yhteishuoneessa. Parissa hostellissa sain nukkua yhteishuoneessa yksin. Yhdessä oli seurana neljä naispuolista majoittujaa. Hostel- majoituksen hinta sisälsi kevyen aamiaisen (puuro, cornflakes, leipä ja kahvi). B&B majoituksia oli matkan varrella runsaasti tarjolla. Hinnat vaihteli 25 eurosta 40 euroon. B&B majoitus sisälsi full irish breakfastin kaikkine herkkuineen (pekonia, makkaroita ja munia).
Hotelliyön vietin Enniscronen rannalla 60 eurolla, sisältäen täyden aamiaisen. Näitä full irish breakfasteja kun parina ensimmäisenä aamuna nautiskeli niin sai kyllä riittävästi.Tosin sillä jaksoi kyllä pitkän pyöräilypäivän iltaan asti.
Reissun varrelta jäi lapaseen jylhiä maisemia, mukavia tarinoita sekä juurevaa ja minulle uutta folkmusiikkia. Pohjois-Irlannin maisemaa ja tunnelmaa monet minulle kehuivat, ehkäpä siis seuraavaksi...

Kuvat Moherin kallioilta, Doolinin kylttihässäkkä, Carriagefoylen linna sekä Kilkennyn kuusi vierekkäistä pubia.

We Banjo 3 WRW XII

Reissun toinen bussikyyti. Tulin Kenmaresta bussilla WRW:n ns päätepisteeseen Corkin kaupunkiin. Yksi syy oli kyllästyminen matkan varrella olleisiin tuppukyliin, mutta toinen oli kipeytynyt polvi. Satasen päivämatkat olivat olleet liikaa ja lepo pyöräilystä paikallaan.

Corkissa on sopivasti Folk Festivaalit, joten musiiikkiakin on luvassa. 

Kaupunki on täynnä elämää ja sitä autioiden teiden jälkeen kaipaisikin. Mukavia kahviloita ja musiikkia tulvivia pubeja on joka puolella.  

Pienen arpomisen jälkeen otin iltapaikaksi The Oliver Plunkett baarin. Yläkerrassa oli Folkmusiikkia, joka ei jättänyt kylmäksi. Buille tarjosi jazzvivahteista folkkia erittäin nautittavaa kuunneltavaa. Illan toinen bändi We Banjo 3 bluegrass henkinen combo. Tosi mukavaa menoa ja sitä kesti aamu kolmeen saakka.

Eilisen päivän vietin ihan rehellisenä turistina. Hyppäsin Paddywagonin bussiin seurana oli mukavia kanssamatkustajia kuten Matteo italiasta ja Ed Usasta . Kävimme Rock of Cashel linnassa sekä Kilkennyn kaupungissa. Linna oli upea ja kierroksen opas puhui hitaasti ja ymmärrettävästi englantia. Kilkennyn vierailuaika oli vähän lyhyt, mutta siinä ehti kuitenkin kiertää kaupungin. 

Kuvat Buille bändi, Rock of Cashel ja mä ja retken kuski.

Everywhere I go WRW XI

Ring of Dingle, Ring Of Kerry sekä Kerryn sisällä oleva Ring of Skellig on nyt kierretty. Eilen olin yötä Cahirceveenissä. Hiljaista oli ja hinnasta sai vähän tinkiäkin. Emäntä pyysi bed and breakfastista aluksi 40 e, mutta neuvottelun päätteeksi päädyttiin 30 eeroon ;) 

Kostoksi varmaan ehdotti että kierrä vielä Skelligin kierros. Matka sinne alkaa mainiosti pienellä lauttamatkalla. Lauttamatkan jälkeen tullaan pieneen Knight's Towniin. Sieltä on lyhyt matka Valencia saaren majakalle. Kuvan näkymä  ei vastaa tunnelmaa niin tuulisella ilmalla kuin tänään oli. Mutta voin kertoa, että makeen näköinen paikka kun meri pistää parasta aallokkoaan vieressä. 

Sieltä matka jatkui melko tymäkän vuoren yli Pormageen kalastajakylään. Kahvi ja soodaleipä siellä niin taas olin valmis. 

Kysyin lauttamatkaa Skelligin nähtävyyspaikalle, mutta kovan myrskyn takia minulle sanottiin sorry sir. 

Sieltä alkoi melko kapuaminen tuulisen vuoren yli. Välillä kävellenkin teki vaikeaa saati fillarin kanssa missä on 20 kg painoa. 

Onneksi sieltä kun pääsi niin Skelligin suklaatehdas tarjosi antimiiaan. 

Matkalla oli vielä hiekkaranta, jonka rannalla kelpasi syödä eväät. 

Siinä missä Dinglen kierros on merellinen niin Kerryn kierroksella ovat vuoret läsnä. Kerryn kierroksella löytyy myös metsää, puroja ja jokia.

Päivän biisi on Oysterbandin ja kyllä tässä  on kuljettu ainaki tänään. 

Kuvat Valencian majakka, Skelligin vuoret ja Pormageen kylä.

Heart of the Ocean WRW X

Matka alkoi tänään loistosäässä Traleesta kohti Dingleä. Pieni tihkusade yllätti vähän ennen vuoristoa. Matkaoppaassa kyllä kehotettiin välttämään Connor Pass vuoren ylitystä sumuisella säällä, mutta kun tämä oli jo päätetty. 

Nousu huipulle oli taistelua. Kolme viimeistä kilometriä piti taluttaa pyörää. 

Hienoja vuoristopuroja ja upeita maisemia niin perille päästiin.

Loppumatka Dinglen kylään sujuikin sitten helposti. Seitsemän kilometriä alamäkeä. 

Kylässä on 1500 asukasta, mutta nyt vaikuttaa että väkeä on liikkeellä triplasti.  

Heart of the Ocean Gaelic Storm bändiltä on tämän osuuden ballaadi. Merellisen tunnelman takia.

Kuvat näkymä Traleen kylästä Dingle niemimaan vuoristoon, näkymä vuoristolta, Dinglen kylä.

From Clare to here WRW IX

Eilen tuli pyörämittariin lukemat 82 km. Matka sujui mukavasti loistosäässä. Lahinch rannalla oli pakko viivähtää ja katsella melojia ja surffareita. Väkeä on liikkellä uskomattoman paljon. Turisteja, paikallisia ja kulkureita kuten minä. 

Atlantti oli näkyvissä lähes koko matkan ajan. 

County Claresta tulin Kerryn puolelle lautalla. Matka jatkuu tänään Tarbertista. Muutin reittisuunnitelmaa vähän eilen aamulla. Majatalon isäntä Gerard ei kehunut Limerickin kaupunkia. Samalla hän kertoi lautasta, joka oikaisee sadan kilsan pyöräilystä.

Lauantaina tein pitkän kävelylenkin. Polku kulki pitkin Moherin kalliota. Pudotusta mereen jopa 200 metriä. Vaikuttavat maisemat ja loistava kävelyretki. Retken jälkeen lepäilin hostellissa kunnes sinne saapui kolme kaveria Valloista L.A:sta. Lähdin heidän kanssa katsomaan Hurlingin finaalia pubiin. Kovasta Tipperaryn kannustuksestamme huolimatta Kilkenny vei voiton. Peli vei mukanaan, vaikka näin hurlingia ensimmäisen kerran. 

Biisi from Clare to here sopii hyvin kun Clare jäi taakse. Tätä hoilattiin bändin säestyksellä pubissa (kuuntele kaikki kappaleet youtubessa ja juo kaksi Guinnesia päästäksesi tunnelmaan)

Kuvat Moherin kalliot, Doolinin kylä ja mainos seinässä.

I'm a man you don't meet everyday WRW VIII

Aran saarien karu ja hiljainen tunnelma olivat tipotiessään kun saavuin eilen Dooliniin. Huukkarit ja curaghit vaihtuivat tinapillien ja banjojen soittoon.

Matkalla lautalla tänne olivat Moherin kallion tunnelmat läsnä. Kuvat eivät oikein onnistuneet suurien aaltojen takia.

Majatalon isäntä Gerard toivotti tervetulleeksi ja esitteli talon tavat. Annoin viikon marinoituneet pyöräilyvaatteet pestäviksi. Vihdoinkin raikastusta vaatekertaan;)

Heitin pienen pyörälenkin ja löysin lähistöltä Doolin luola nähtävyyspaikan. 70m maanalle kosteaan matalaan luolastoon. Kai siinä oli 12 €eron arvosta nähtävyyttä

Illalla erehdyin kysymään Gerardilta hurlingista. Sitten kaivettiin mailat esiin ja pelattiin. Paikan aputyttö Cassy liittyi peliin mukaan. Mailat viuhuivat ja pallo lensi kun opeteltiin pelin taktiikkaa ja sääntöjä. Tänään täällä pelataan hurlingin finaaliottelu Tipparery vs Kilkenny.

Illalla lähdin pubiin syömään Irish beefin. Mukavan makuinen pataruoka. Ruokaseura oli kansainvälinen; Luxemburgista, Ranskasta ja Yhdysvalloista Chigacosta.

I'm a man you don't meet everyday, kansanlaulu josta Gerard kertoi tarinan ja tämä sopi myös pubin tunnelmaan. McGunn's pubi tarjosi loistavan bändin ja atmosfäärin illanviettoon. Kuvat Curagh kalastusvene Inismaanilla, pubitunnelmaa Doolinissa.

Red is the Rose WRW VII

Clifdenin pubit olivat täynnä elämää. Siellä huomasi että paikka, missä oli eniten väkeä ei taannut parasta musiikkia.

Puolityhjä Criiffin's tarjosi parhaan menon. Tutustuin irlantilaiseen herrasmieheen Noeliin. Hauska tyyppi, jonka kanssa kävimme vuorotellen pyytämässä kappaleita The Sline Headilta (bändiltä). 

Eilen heitin hameet ja tulin bussilla Clifdenistä Maam Rossiin. Sieltä jatkoin pyörällä läpi villin Connemaran. Matkalla pysähdyin kahville ja tapasin pyöräilevän jenkkipariskunnan Virgianista. Jatkoimme reissua yhdessä ja tulimme kolmeen tyttöön lautalla Rossaveelista Inismoreen. 

Inismore on Aran kolmesta saaresta suurin ja ainoa todella tutustumisen arvoinen. Pyöräilin eilen 50,24 km, joista saarella 22 km. Kolusin nähtävyydet läpi ja kävelin pitkin kallioita, joilla aaltojen pärskeet kastelivat vaatteet. Ilalla Irish Pie (lammasperuna paistos) ja pintti pubissa. Seuraan liittyi ladyt Mary kanadasta ja Kathrina Tipperarysta. Ladyt olivat jo eläkkeellä, mutta hauskanpitoa riitti.

Matkalla tänne luin Syngen kirjan Aransaaret. Synge eli itse keskimmäisellä eli Inismaan saarella ja kirjoitti saaren karusta elämästä 1900-luvun alussa. Hyvä kirja jos jotain sattuu puute ja kurjuus kiinnostamaan. Pakkohan tämäkin saari oli kirjan luettua katsoa;) Majataloja ei täällä liiemmin ole tarjolla. Onneksi emäntä Angela lupasi laittaa kala-aterian illalliseksi. 

Red is the Rose Noelin Criiffin's pubissa pyytämä kansanlaulu. 

Kuvat ovat Inismorelta. 

John Riley WRW VI

No nyt sitä saatiin. Kunnon sadekuuro ryöpsähti niskaan kun matkaa oli jäljellä 10 km. Vastatuuli ja lopun sadekuuro tekivät matkanteosta hidasta. Kun joku on kuitenkin tekninen niin matka tänään 67,96 km, ajoaika 4:20:15, keskinopeus 15,66 max nopeus 37,71 kokonaismatka on nyt 266,17 km. Nämä pyörämittarin mukaan.

Paikan isäntä Clifdenissä oli ovella vastassa ja otti het märät vaatteet kuivatukseen. Lämpimän suihkun jälkeen pyysi vielä kuumalle keitolle. Kaikki oli taas hyvin. 

John Riley oli Clifdenistä. Hän muutti Amerikkaan liittyi siellä armeijaan. Oli mukana Amerikan ja Meksikon välisessä sodassa. Kuuntele itubesta Paul McKenna Bandin loistoversio.

Kuvat Connemaran maisemaa, Kylemore Abbey ja majoitus Clifdenissä.

Jigs and Reels WRW V

Irlantilainen tanssimusiikki oli seurana tänään Greenwayllä. Viulut ja tinapillit toivat tunnetta maisemaan. Ylhäällä vuoristoa ja alapuolella Atlantti. Greenway on vanha rautatie, joka on nykyään vain pyöräilijöille ja jalankulkijoille tarkoitettu reitti. Viimeinen juna tällä reitillä on kulkenut 1937. Keskinopeus reitillä ei pääse nousemaan, koska portteja on vähän väliä. No ilma oli kohdallaan ja paljon pyöräilijöitä liikkeellä.

Päätepiste Greenwaylle on Westport. Kaupunki valittiin lehtiäänestyksessä suosituimmaksi asuinpaikaksi Irlannissa. Se on helppo uskoa kun katsoo kaupungin läpi virtaavaa jokea ja satamaa. Kaikki kuvat ovat Greenwayltä.

Thousands are sailing WRW IV

Tämänpäiväisen 102:sen jälkeen palkitsin itseni paikallisessa Pubissa. Näin että vanhemmat miehet joivat Guinnesia, tilasin Lagerin. Päivän puheenaihe oli Gaelilaisen jalkapallon loppuottelu. Puheensorina yltyi enkä saanut irkkumurteesta täysin tolkkua:) Kysyin vieressä istuvalta kumpaa joukkuetta täällä kannatetaan. Vastaus tuli heti Donegalia. Se on lähempänä ja sitäpaitsi paikallinen joukkue hävisi viimeksi Kerrylle.

Lähtiessäni sain valtavasti vinkkejä, missä ainakin pitäisi käydä. Mitä etkö meinaa pyöräillä pohjoisessa ollenkaan? Kierrä koko Achill ja vielä vaikka mitä. 

Koska keli oli tänään niin hyvä niin päätin sitten polkasta. Hotellin omistajan poika Barry auttoi pyörä fiksaamisessa. Rollo 15 -v perheen koira loikoili aurinkossa ja ihmetteli kun pyysin milloin Barryltä ruuveja ja milloin putsausrättiä. Pääsin viimein puolilta päiviltä liikkeelle. Tarkoitus oli aluksi mennä osa matkasta bussilla, mutta sunnuntaina täällä ei mikään liiku. Ballinassa touristitoimisto oli kiinni mutta paikallinen taksimies antoi hyvät ohjeet. 'Tuota tietä pitkin ja älä tänään polje pidemmälle kuin Bangoriin'. Pikkusen meni överiksi. Crossmolinassa pysähdyin pubiin kahville. Juttelin vanhemman Gentlemannin kanssa pelistä joka oli juuri käynnissä. Iirinkieleen sekoittunut murre ja hampaaton suu tekivät keskustelusta pikkusen hankalan. 

Matka jatkui koska maisemat vaan kaunistuivat. Loppumatkalla Achilleille huomasin valtatien alapuolella pyöräilijöitä . Pääsin yhdestä risteyksestä kääntymään sinne - mieletöntä Greenway  vanha rautatie, joka on nykyään pyöräilijöiden ja kävelijöiden reitti aina Westportiin saakka.

Thousands are sailing. Tämän päivän retki on nimetty Poguesin klassikkokappaleen mukaan. Se soi päässä tänään. Atlanttia oli sopivasti näkyvissä ja sen moni Irlantilainen on ylittänyt paremman leivän toivossa.

WRW III

Majoitus täällä Enniscronessa oli parempi kuin odotin. Yllätykseksi siihen kuului aamupalakin. Aamiaisen sai valita listalta. Tarjoilijaa vähän hymyilytti kun kysyin että saako ottaa mitä vaan- sai.

Eilen oli hieno aurinkoinen päivä ja niin on ennusteen mukaan tänäänkin. Eilen pyörä nieli Irlannin tuulessa ja sateessa kivettynyttä tietä 51km. Kaikki paikalliset tervehtivät iloisesti ja toivottivat mukavaa matkaa. Muutamia muitakin yhtä grazyjä fillaristeja tuli vastaan.  Tälle päivälle ei ole vielä tarkkaa suunnitelmaa, mutta eiköhän se päivän mittaan valkene.

The Wild Rover Way II

Täällä ollaan kohteessa. Norwegian oli myöhässä, joten tuttua fanfaaria ei kuultu. Yritin ehtiä Sligon junaan, mutta jouduin tyytymään bussiin. Matka taittui läpi viehättävien pikkukaupunkien. Silmiinpistävää oli matalat talot keskellä kaupunkia! Mites meillä Suomessa?

Sligo City Hotellissa makoilen ja odottelen jostain tulevaa diskojytinän loppua. Turha toivo paras varmaan liittyä mukaan.

Retken eka Guinnes Dublinissa.

The Wild Rover Way I

18.9. 

Huomenna on tarkoitus lähteä pyörävaellukselle Irlantiin. Suunnitelmissa on lähtö Sligosta ja päätepisteenä on Cork. Reitti on tarkoitus ajaa Atlantin rannikkoa ainakin löyhästi mukaellen. Olen antanut retkelle nimen The Wild Rover Way, Irlantilaisen kansanlaulun mukaan:). 

Matkan varrelta on tulossa ainakin muutama postaus, jollen sitten ole aivan puhki.